Kosteusvauriomikrobit

home

Terveydelle haitalliset kosteusvauriomikrobit

Homeet ovat ravin­to­vaa­ti­muk­sil­taan hyvin vaa­ti­mat­to­mia. Nor­maa­li­pin­noil­la esiin­ty­vä pöly ja lika riit­tä­vät niil­le ravin­nok­si, jos kos­teut­ta on saa­ta­vis­sa edes ajoit­tain. Sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön sisäil­maoh­je mai­nit­see nimel­tä nel­jä ter­vey­del­le hai­tal­lis­ta kos­teus­vau­rioon viit­taa­vaa mik­ro­bi­su­kua eli indi­kaat­to­ri­mik­ro­bia: Phia­lop­ho­ra, Asper­gil­lus ver­sico­lor, Stacy­bot­rys char­ta­rum (eli S. atra) ja akti­no­bak­tee­rit eli säde­sie­net (esim.Streptomyces).

Tyypilliset mikrobisuvut kosteusvauriokohteissa

Eri tut­ki­mus­lai­tok­sil­la on lisäk­si omia lis­to­ja mik­ro­bi­su­vuis­ta, joi­ta on tavat­tu ylei­ses­ti suo­ma­lai­sis­sa kos­teus­vau­rio­ra­ken­nuk­sis­sa ja joi­ta ei yleen­sä tava­ta ter­veis­sä raken­nuk­sis­sa aina­kaan kovin suu­ri­na pitoi­suuk­si­na.

Kos­teus­vau­rio­mik­ro­bien aller­gi­soi­vis­ta omi­nai­suuk­sis­ta on run­saas­ti kir­jal­li­suut­ta. Luet­te­loi­ta aller­gi­aa aiheut­ta­vis­ta kos­teus­vau­rio­mik­ro­beis­ta ei voi­da pitää kovin kat­ta­vi­na ja luo­tet­ta­vi­na, kos­ka uusia, aller­gi­aa aiheut­ta­via mik­ro­be­ja löy­de­tään jat­ku­vas­ti. Lisä­tie­toa ter­vey­del­le hai­tal­li­sis­ta sisäil­man epä­puh­tauk­sis­ta ja näi­den raja-arvois­ta löy­tyy muun muas­sa Kan­san­ter­veys­lai­tok­sen jul­kai­se­mas­sa oppaas­ta “Sisäil­ma ja ter­veys – tie­toa raken­ta­jil­le”.

Missä kaikkialla on mikrobeja?

Kos­ka bak­tee­rei­ta ja home­sie­ni-itiöi­tä on aina maa­pe­räs­sä, nii­tä on luon­nos­taan monis­sa raken­nus­ma­te­ri­aa­leis­sa, kuten hie­kas­sa, beto­nis­sa, tasoit­teis­sa. Home­sie­net ovat kas­vuo­lo­suh­teil­taan hyvin vaa­ti­mat­to­mia, ja nii­den kas­vua rajoit­ta­vat lähin­nä läm­pö­ti­la, ravin­to ja kos­teus, jois­ta tär­kein on kos­teus.

Mikrobien kasvulämpötila ja ravinto

Usei­den home­sie­nien ihan­teel­li­nen kas­vu­läm­pö­ti­la on 15 - 30 ºC. Alle 0 ºC:n tai yli 60 ºC:n läm­pö­ti­lois­sa ei juu­ri mikään home­sie­ni pys­ty kas­va­maan, mut­ta pak­ka­sas­teet eivät toi­saal­ta myös­kään tuhoa home­sie­ni­kas­vus­toa. Mik­ro­beil­le käy ravin­nok­si lähes mikä tahan­sa orgaa­ni­nen aines, kuten puu, pape­ri, pöly, ruo­ka ja jät­teet. Näi­den lisäk­si sie­ni tar­vit­see kos­teut­ta; ei vält­tä­mät­tä jat­ku­vas­ti, mut­ta tois­tu­vas­ti.

Mikrobien kasvuedellytykset

Kas­vue­del­ly­tyk­sis­tä kos­teus on ainoa, joka home­sie­nel­tä voi­daan raken­nuk­ses­sa evä­tä. Home­sie­nen kas­vua­lus­tak­si kel­paa lasia ja metal­le­ja lukuun otta­mat­ta mel­kein mikä tahan­sa mate­ri­aa­li, kuten beto­ni, tasoit­teet, laas­ti, las­tu­le­vy, kip­si­le­vy, muo­vi, lat­tia­pääl­lys­teet ja tapet­ti. Sisäil­man kui­vuus ei ole homei­den ja säde­sie­nien kas­vua rajoit­ta­va teki­jä, vaan tär­kein kas­vua sää­te­le­vä teki­jä on kas­vua­lus­tan kos­teus, vesiak­tii­vi­suus. On huo­mat­ta­va, että homeon­gel­man syn­tyyn ei aina tar­vi­ta var­si­nais­ta kos­teus­vau­rio­ta, vaan läm­pö­ti­lae­ron aiheut­ta­ma kos­teu­den tii­vis­ty­mi­nen vaik­ka­pa kyl­mään kaa­ke­li­sei­nään tai raken­teen kyl­mä­sil­taan riit­tää kas­vun alka­mi­seen.

Mikrobikasvustojen leviäminen

Kokeel­li­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa on todet­tu, että home­sie­ni­kas­vus­to akti­voi­tuu, kun pin­nan tai raken­teen vesiak­tii­vi­suus 75 pro­sent­tia. Jos kas­vu­paik­ka on läm­min, kos­tea ja ravin­ne­ri­kas, home­sie­ni kas­vaa pai­kal­laan ja tuot­taa vähän itiöi­tä. Tämä selit­tää sen, mik­si ilma­näyt­teis­sä voi­daan tode­ta mata­la itiö­pi­toi­suus, vaik­ka home­kas­vu on sil­min­näh­tä­vää. Jos kas­vu­paik­ka alkaa kui­vua, home­sie­ni alkaa tuot­taa run­saas­ti itiöi­tä löy­tääk­seen uuden kas­vu­pai­kan. Bak­tee­rien ja home­sie­nien itiöt kes­tä­vät äärim­mäi­sen epäe­dul­li­sia­kin olo­suh­tei­ta, kui­vuut­ta, pak­kas­ta ja läm­pöä erit­täin hyvin pit­kiä­kin aiko­ja. Kun olo­suh­teet muut­tu­vat suo­tui­sam­mik­si, ne alka­vat jäl­leen lisään­tyä. Pelk­kä homeh­tu­neen mate­ri­aa­lin kui­vat­ta­mi­nen ei siis rat­kai­se ongel­maa.

Eräät sie­net (esi­mer­kik­si lat­tia­sie­ni) pys­ty­vät siir­ty­mään pai­kas­ta toi­seen rih­mas­ton avul­la. Emo­sie­ni elää tur­val­li­ses­sa kos­teas­sa pai­kas­sa, ja sit­keän rih­mas­ton avul­la se voi siir­tyä usei­ta met­re­jä jon­kin epäe­dul­li­sen mate­ri­aa­lin yli toi­seen kas­vu­paik­kaan.

Kosteusvaurioalueiden homelajeja

Acre­mo­nium voi olla aller­gi­soi­va, on tok­sii­nin tuot­ta­ja (tok­sii­ni nimel­tään ergo­va­lii­ni)

Alter­na­ria on Suo­mea läm­pi­mäm­mis­sä mais­sa ylei­nen, kas­vien pin­nal­la kas­va­va ulko­ho­me. USA:ssa Alter­na­ria alter­na­taa pide­tään tär­keim­pä­nä ast­maa aiheut­ta­va­na homee­na. Alter­na­ri­aa on todet­tu raken­teis­sa kos­teus­vau­rion yhtey­des­sä sekä Suo­mes­sa että muis­sa mais­sa. Alter­na­rian totea­mi­nen sisä­ti­lois­sa kor­re­loi oirei­sen ast­man esiin­ty­mi­sen kans­sa (Salo ym. 2006, J Aller­gy Clin Immu­nol 118:892-898). USA:ssa Alter­na­ri­aa on todet­tu 57 %:ssa pöly­näyt­teis­tä.

Tok­sii­nin tuot­ta­ja, tok­sii­ni 3-nit­ro­pro­pio­ni­hap­po, neu­ro­tok­si­nen

Asper­gil­lus-laje­ja on usei­ta kym­me­niä. Tär­keim­mät ovat Asper­gil­lus fumi­ga­tus, A. ver­sico­lor, A. fla­vus, A. niger, A. para­si­ticus.
Asper­gil­lus­la­jit ovat aller­gi­soi­via. Eräät niis­tä, taval­li­sim­min Asper­gil­lus fumi­ga­tus voi­vat alkaa kas­vaa eli­mis­tön pin­noil­la ja kudok­sis­sa, kuten pos­kion­te­lois­sa tai keuh­ko­put­kis­sa. Tämä on onnek­si har­vi­nais­ta ter­veil­lä hen­ki­löil­lä. Sie­ni-infek­tion ris­kiä lisää­vät eräät immuu­ni­puo­lus­tuk­seen vai­kut­ta­vat sai­rau­det ja nii­den lää­ke­hoi­to (leu­ke­mia, syö­pä, dia­be­tes, reu­ma­sai­rau­det).
Asper­gil­lus-lajit ovat usein myös tok­sii­nin tuot­ta­jia. Asper­gil­lus fla­vus tuot­taa afla­tok­sii­nia, samoin Asper­gil­lus para­si­ticus. Asper­gil­lus fumi­ga­tus tuot­taa mm. fumi­ga­tok­sii­nia, fimi­gil­lii­nia ja glio­tok­sii­nia. Asper­gil­lus ver­sico­lor tuot­taa ste­rig­ma­to­kys­tii­niä, ver­sico­lo­rii­nia, asperco­lo­rii­nia, ave­ri­fii­nia ja syklo­piazo­ni­hap­poa. Asper­gil­lus ochraceus tuot­taa okra­tok­sii­nia. Ste­rig­ma­tocys­tii­ni on toden­nä­köi­ses­ti syö­pää aiheut­ta­va. Afla­tok­sii­ni on immu­no­suppres­sii­vi­nen ja syö­pä­vaa­ral­li­nen.

Hyvin märäs­sä viih­ty­vä sekun­daa­ri ja ter­ti­aa­ri­vai­heen kos­teus­vau­rio­mik­ro­bi kuu­luu ns. indi­kaat­to­ri­mik­ro­bei­hin. Se voi aller­gi­soi­da. Ylei­sem­min hait­ta­vai­ku­tuk­set välit­ty­vät tok­si­sen vai­ku­tuk­sen kaut­ta. Tuot­taa aina­kin chae­to­glo­bo­sii­ni-nimis­tä tok­sii­nia. Suo­mes­sa Chae­to­miu­mia on löy­det­ty monis­ta koh­teis­ta, jois­sa on ollut taval­lis­ta enem­män autoim­muu­ni­sai­rauk­sia, kuten nivel­reu­maa.

Cla­dos­po­rium on ylei­sin ulko­ho­me Suo­mes­sa. Se voi alkaa kas­vaa kos­teus­vau­rioi­tu­neis­sa raken­teis­sa ja esiin­tyä myös sisä­ti­lois­sa. Cla­dos­po­rium on aller­gi­soi­va.

Märäs­sä viih­ty­vä, maa­ta­lous­ym­pä­ris­tös­sä hei­näs­sä, oljes­sa ja vil­jas­sa kas­va­va home. Se voi aller­gi­soi­da ja on usein tok­sii­ne­ja tuot­ta­va. Tok­sii­ne­ja ovat aina­kin aina­kin zea­ra­le­no­ni, joka on syö­pää aiheut­ta­va, fumo­ni­sii­ni (syö­pä­vaa­ral­li­nen, aiheut­taa mm. ruo­ka­tor­ven syö­pää), tri­ko­te­kee­nit, T-2 tok­sii­ni ja DAS. Fusa­riu­min tok­sii­nit ovat hor­mo­naa­li­ses­ti aktii­vi­sia, estro­gee­nin kal­tai­ses­ti vai­kut­ta­via (vuo­to­häi­riöt). Fusa­riu­min tok­sii­nit vau­rioit­ta­vat myös her­mo­ku­dos­ta.
Fusa­rium on aller­gi­soi­va ja aiheut­taa ns. nei­li­kan­poi­mi­jan ast­man, ts. kas­vi­huo­ne­työs­sä esiin­ty­vän ammat­tiast­man.
Fusa­rium on Stac­hy­bot­ryk­sen ohel­la ainoa mik­ro­bi, jol­la vau­rioi­tu­nei­den raken­tei­den pur­ku­työs­sä Sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riö suo­sit­te­lee asbes­ti­pur­ku­tek­nii­kan käyt­töä työn­te­ki­jöi­den ja ympä­ris­tön suo­je­le­mi­sek­si ja irtai­mis­ton mik­ro­bi­kon­ta­mi­naa­tion estä­mi­sek­si.
Tii­be­tis­sä ja Kii­nas­sa Fusa­riu­mil­la saas­tu­nut vil­ja on yhdis­tet­ty tie­tyil­lä alueil­la endee­mi­ses­ti esiin­ty­vään nivel­sai­rau­teen (Kas­hin-Beck disea­se). Home­tok­sii­nien lisäk­si sai­rau­den syn­tyyn vai­kut­taa toden­nä­köi­ses­ti myös selee­nin ja eräi­den vita­mii­nien puu­te ja ali­ra­vit­se­mus.

Penicil­lium on ylei­sin sisä­ti­lois­sa todet­ta­va home. Sitä tode­taan pie­ni­nä pitoi­suuk­si­na lähes kai­kis­sa raken­nuk­sis­sa (80 %:ssa pöly­näyt­teis­tä ja 47 %:ssa ilma­näyt­teis­tä). Kos­teus­vau­rion yhtey­des­sä se voi alkaa kas­vaa raken­teis­sa ja tuol­loin se voi myös aiheut­taa mer­kit­tä­viä ter­veys­hait­to­ja. Penicil­liu­mia pide­tään ensi­lin­jan homee­na eli tuo­ree­seen kos­teus­vau­rioon viit­taa­va­na mik­ro­bi­na, joka hajot­taa pie­ni­mo­le­kyy­li­siä hii­li­hy­draat­te­ja ja tärk­ke­lys­tä. Penicil­lium-laje­ja tun­ne­taan yli 500 ja nii­tä on vai­kea tun­nis­taa ja erot­taa toi­sis­taan. Penicil­lium on aller­gi­soi­va ja sil­lä on myös tok­sii­ne­ja (myr­kyl­li­siä ainei­ta) tuot­ta­via kan­to­ja. Penicil­liu­min tuot­ta­mia tok­sii­ne­ja tun­ne­taan aina­kin 15 eri mole­kyy­liä, esim. cit­reo­vi­ri­dii­ni, cit­ri­nii­ni (P. cit­ri­nin, munuais­vau­rioi­ta), myko­fe­no­li­hap­po, glio­tok­sii­ni, peni­sil­lii­ni­hap­po, patu­lii­ni (P. expan­sum), rubra­tok­sii­ni (P.rubrum, mak­sa­tok­si­nen), seka­lo­ni­hap­po D (P. oxa­licum, sikiö­vau­rioi­ta), spi­nu­los­ii­ni (P. spi­nu­los­um), vio­mel­lei­ni ja xant­ho­meg­nii­ni.

Pho­ma on nopeas­ti kas­va­va home. USA:ssa sitä on kas­va­nut 10 %:ssa ote­tuis­ta pöly­näyt­teis­sä, Suo­mes­sa lie­nee ylei­sem­pi. Se on har­voin aller­gi­soi­va, eikä tiet­tä­väs­ti tok­si­nen.

Märäs­sä viih­ty­vä ter­ti­aa­ri­vai­heen kos­teus­vau­rioin­di­kaat­to­ri, jon­ka itiö on suu­ri­ko­koi­nen ja usein liman peit­tä­mä. Sik­si Stac­hy­bot­ryk­sen itiöi­tä äärim­mäi­sen har­voin tode­taan ilma­näyt­teis­sä. Se on hidas­kas­vui­nen ja jää run­saas­sa kas­vus­tos­sa mal­jal­la hel­pos­ti mui­den alle ja jää sik­si totea­mat­ta. Se on sel­lu­loo­saa hajot­ta­va ja kas­vaa mie­lel­lään tape­tin tai kip­si­le­vyn kar­ton­gin taka­pin­nal­la. Voi myös aller­gi­soi­da, mut­ta ter­veys­hai­tat välit­ty­vät yleen­sä tok­sii­ni­vai­ku­tuk­sen kaut­ta. Tuot­taa aina­kin seu­raa­via tok­sii­ne­ja: sat­ra­tok­sii­ni H, rori­dii­ni E, spo­ri­des­mii­ni G, tri­ko­ver­rii­ni, ver­ru­ka­ro­li. Stac­hy­bot­ryk­sen tok­sii­nit hait­taa­vat solun jakau­tu­mis­ta, estä­vät pro­teii­ni­syn­tee­siä ja vai­kut­ta­vat veren hyy­ty­mis­tä estä­väs­ti.
USA:ssa ja ulko­mail­la, esim. Bel­gias­sa se on lii­tet­ty pik­ku­las­ten veren­vuo­to­keuh­ko­kuu­mee­seen, jos­sa on kor­kea kuol­lei­suus. Täl­lai­sia tapauk­sia ei ole tie­dos­sa Suo­mes­ta tai muis­ta poh­jois­mais­ta.

Kuvia erilaisista homeista maljoilla kasvamassa.

Kuvat: Nii­na Siljander​