Kosteusvauriomikrobit

home

Terveydelle haitalliset kosteusvauriomikrobit

Homeet ovat ravintovaatimuksiltaan hyvin vaatimattomia. Normaalipinnoilla esiintyvä pöly ja lika riittävät niille ravinnoksi, jos kosteutta on saatavissa edes ajoittain. Sosiaali- ja terveysministeriön sisäilmaohje mainitsee nimeltä neljä terveydelle haitallista kosteusvaurioon viittaavaa mikrobisukua eli indikaattorimikrobia: Phialophora, Aspergillus versicolor, Stacybotrys chartarum (eli S. atra) ja aktinobakteerit eli sädesienet (esim.Streptomyces).

Tyypilliset mikrobisuvut kosteusvauriokohteissa

Eri tutkimuslaitoksilla on lisäksi omia listoja mikrobisuvuista, joita on tavattu yleisesti suomalaisissa kosteusvauriorakennuksissa ja joita ei yleensä tavata terveissä rakennuksissa ainakaan kovin suurina pitoisuuksina.

Kosteusvauriomikrobien allergisoivista ominaisuuksista on runsaasti kirjallisuutta. Luetteloita allergiaa aiheuttavista kosteusvauriomikrobeista ei voida pitää kovin kattavina ja luotettavina, koska uusia, allergiaa aiheuttavia mikrobeja löydetään jatkuvasti. Lisätietoa terveydelle haitallisista sisäilman epäpuhtauksista ja näiden raja-arvoista löytyy muun muassa Kansanterveyslaitoksen julkaisemassa oppaasta “Sisäilma ja terveys – tietoa rakentajille”.

Missä kaikkialla on mikrobeja?

Koska bakteereita ja homesieni-itiöitä on aina maaperässä, niitä on luonnostaan monissa rakennusmateriaaleissa, kuten hiekassa, betonissa, tasoitteissa. Homesienet ovat kasvuolosuhteiltaan hyvin vaatimattomia, ja niiden kasvua rajoittavat lähinnä lämpötila, ravinto ja kosteus, joista tärkein on kosteus.

Mikrobien kasvulämpötila ja ravinto

Useiden homesienien ihanteellinen kasvulämpötila on 15 – 30 ºC. Alle 0 ºC:n tai yli 60 ºC:n lämpötiloissa ei juuri mikään homesieni pysty kasvamaan, mutta pakkasasteet eivät toisaalta myöskään tuhoa homesienikasvustoa. Mikrobeille käy ravinnoksi lähes mikä tahansa orgaaninen aines, kuten puu, paperi, pöly, ruoka ja jätteet. Näiden lisäksi sieni tarvitsee kosteutta; ei välttämättä jatkuvasti, mutta toistuvasti.

Mikrobien kasvuedellytykset

Kasvuedellytyksistä kosteus on ainoa, joka homesieneltä voidaan rakennuksessa evätä. Homesienen kasvualustaksi kelpaa lasia ja metalleja lukuun ottamatta melkein mikä tahansa materiaali, kuten betoni, tasoitteet, laasti, lastulevy, kipsilevy, muovi, lattiapäällysteet ja tapetti. Sisäilman kuivuus ei ole homeiden ja sädesienien kasvua rajoittava tekijä, vaan tärkein kasvua säätelevä tekijä on kasvualustan kosteus, vesiaktiivisuus. On huomattava, että homeongelman syntyyn ei aina tarvita varsinaista kosteusvauriota, vaan lämpötilaeron aiheuttama kosteuden tiivistyminen vaikkapa kylmään kaakeliseinään tai rakenteen kylmäsiltaan riittää kasvun alkamiseen.

Mikrobikasvustojen leviäminen

Kokeellisissa tutkimuksissa on todettu, että homesienikasvusto aktivoituu, kun pinnan tai rakenteen vesiaktiivisuus 75 prosenttia. Jos kasvupaikka on lämmin, kostea ja ravinnerikas, homesieni kasvaa paikallaan ja tuottaa vähän itiöitä. Tämä selittää sen, miksi ilmanäytteissä voidaan todeta matala itiöpitoisuus, vaikka homekasvu on silminnähtävää. Jos kasvupaikka alkaa kuivua, homesieni alkaa tuottaa runsaasti itiöitä löytääkseen uuden kasvupaikan. Bakteerien ja homesienien itiöt kestävät äärimmäisen epäedullisiakin olosuhteita, kuivuutta, pakkasta ja lämpöä erittäin hyvin pitkiäkin aikoja. Kun olosuhteet muuttuvat suotuisammiksi, ne alkavat jälleen lisääntyä. Pelkkä homehtuneen materiaalin kuivattaminen ei siis ratkaise ongelmaa.

Eräät sienet (esimerkiksi lattiasieni) pystyvät siirtymään paikasta toiseen rihmaston avulla. Emosieni elää turvallisessa kosteassa paikassa, ja sitkeän rihmaston avulla se voi siirtyä useita metrejä jonkin epäedullisen materiaalin yli toiseen kasvupaikkaan.

Kosteusvaurioalueiden homelajeja

Acremonium voi olla allergisoiva, on toksiinin tuottaja (toksiini nimeltään ergovaliini)

Alternaria on Suomea lämpimämmissä maissa yleinen, kasvien pinnalla kasvava ulkohome. USA:ssa Alternaria alternataa pidetään tärkeimpänä astmaa aiheuttavana homeena. Alternariaa on todettu rakenteissa kosteusvaurion yhteydessä sekä Suomessa että muissa maissa. Alternarian toteaminen sisätiloissa korreloi oireisen astman esiintymisen kanssa (Salo ym. 2006, J Allergy Clin Immunol 118:892-898). USA:ssa Alternariaa on todettu 57 %:ssa pölynäytteistä.

Toksiinin tuottaja, toksiini 3-nitropropionihappo, neurotoksinen

Aspergillus-lajeja on useita kymmeniä. Tärkeimmät ovat Aspergillus fumigatus, A. versicolor, A. flavus, A. niger, A. parasiticus.
Aspergilluslajit ovat allergisoivia. Eräät niistä, tavallisimmin Aspergillus fumigatus voivat alkaa kasvaa elimistön pinnoilla ja kudoksissa, kuten poskionteloissa tai keuhkoputkissa. Tämä on onneksi harvinaista terveillä henkilöillä. Sieni-infektion riskiä lisäävät eräät immuunipuolustukseen vaikuttavat sairaudet ja niiden lääkehoito (leukemia, syöpä, diabetes, reumasairaudet).
Aspergillus-lajit ovat usein myös toksiinin tuottajia. Aspergillus flavus tuottaa aflatoksiinia, samoin Aspergillus parasiticus. Aspergillus fumigatus tuottaa mm. fumigatoksiinia, fimigilliinia ja gliotoksiinia. Aspergillus versicolor tuottaa sterigmatokystiiniä, versicoloriinia, aspercoloriinia, averifiinia ja syklopiazonihappoa. Aspergillus ochraceus tuottaa okratoksiinia. Sterigmatocystiini on todennäköisesti syöpää aiheuttava. Aflatoksiini on immunosuppressiivinen ja syöpävaarallinen.

Hyvin märässä viihtyvä sekundaari ja tertiaarivaiheen kosteusvauriomikrobi kuuluu ns. indikaattorimikrobeihin. Se voi allergisoida. Yleisemmin haittavaikutukset välittyvät toksisen vaikutuksen kautta. Tuottaa ainakin chaetoglobosiini-nimistä toksiinia. Suomessa Chaetomiumia on löydetty monista kohteista, joissa on ollut tavallista enemmän autoimmuunisairauksia, kuten nivelreumaa.

Cladosporium on yleisin ulkohome Suomessa. Se voi alkaa kasvaa kosteusvaurioituneissa rakenteissa ja esiintyä myös sisätiloissa. Cladosporium on allergisoiva.

Märässä viihtyvä, maatalousympäristössä heinässä, oljessa ja viljassa kasvava home. Se voi allergisoida ja on usein toksiineja tuottava. Toksiineja ovat ainakin ainakin zearalenoni, joka on syöpää aiheuttava, fumonisiini (syöpävaarallinen, aiheuttaa mm. ruokatorven syöpää), trikotekeenit, T-2 toksiini ja DAS. Fusariumin toksiinit ovat hormonaalisesti aktiivisia, estrogeenin kaltaisesti vaikuttavia (vuotohäiriöt). Fusariumin toksiinit vaurioittavat myös hermokudosta.
Fusarium on allergisoiva ja aiheuttaa ns. neilikanpoimijan astman, ts. kasvihuonetyössä esiintyvän ammattiastman.
Fusarium on Stachybotryksen ohella ainoa mikrobi, jolla vaurioituneiden rakenteiden purkutyössä Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee asbestipurkutekniikan käyttöä työntekijöiden ja ympäristön suojelemiseksi ja irtaimiston mikrobikontaminaation estämiseksi.
Tiibetissä ja Kiinassa Fusariumilla saastunut vilja on yhdistetty tietyillä alueilla endeemisesti esiintyvään nivelsairauteen (Kashin-Beck disease). Hometoksiinien lisäksi sairauden syntyyn vaikuttaa todennäköisesti myös seleenin ja eräiden vitamiinien puute ja aliravitsemus.

Penicillium on yleisin sisätiloissa todettava home. Sitä todetaan pieninä pitoisuuksina lähes kaikissa rakennuksissa (80 %:ssa pölynäytteistä ja 47 %:ssa ilmanäytteistä). Kosteusvaurion yhteydessä se voi alkaa kasvaa rakenteissa ja tuolloin se voi myös aiheuttaa merkittäviä terveyshaittoja. Penicilliumia pidetään ensilinjan homeena eli tuoreeseen kosteusvaurioon viittaavana mikrobina, joka hajottaa pienimolekyylisiä hiilihydraatteja ja tärkkelystä. Penicillium-lajeja tunnetaan yli 500 ja niitä on vaikea tunnistaa ja erottaa toisistaan. Penicillium on allergisoiva ja sillä on myös toksiineja (myrkyllisiä aineita) tuottavia kantoja. Penicilliumin tuottamia toksiineja tunnetaan ainakin 15 eri molekyyliä, esim. citreoviridiini, citriniini (P. citrinin, munuaisvaurioita), mykofenolihappo, gliotoksiini, penisilliinihappo, patuliini (P. expansum), rubratoksiini (P.rubrum, maksatoksinen), sekalonihappo D (P. oxalicum, sikiövaurioita), spinulosiini (P. spinulosum), viomelleini ja xanthomegniini.

Phoma on nopeasti kasvava home. USA:ssa sitä on kasvanut 10 %:ssa otetuista pölynäytteissä, Suomessa lienee yleisempi. Se on harvoin allergisoiva, eikä tiettävästi toksinen.

Märässä viihtyvä tertiaarivaiheen kosteusvaurioindikaattori, jonka itiö on suurikokoinen ja usein liman peittämä. Siksi Stachybotryksen itiöitä äärimmäisen harvoin todetaan ilmanäytteissä. Se on hidaskasvuinen ja jää runsaassa kasvustossa maljalla helposti muiden alle ja jää siksi toteamatta. Se on selluloosaa hajottava ja kasvaa mielellään tapetin tai kipsilevyn kartongin takapinnalla. Voi myös allergisoida, mutta terveyshaitat välittyvät yleensä toksiinivaikutuksen kautta. Tuottaa ainakin seuraavia toksiineja: satratoksiini H, roridiini E, sporidesmiini G, trikoverriini, verrukaroli. Stachybotryksen toksiinit haittaavat solun jakautumista, estävät proteiinisynteesiä ja vaikuttavat veren hyytymistä estävästi.
USA:ssa ja ulkomailla, esim. Belgiassa se on liitetty pikkulasten verenvuotokeuhkokuumeeseen, jossa on korkea kuolleisuus. Tällaisia tapauksia ei ole tiedossa Suomesta tai muista pohjoismaista.

Kuvia erilaisista homeista maljoilla kasvamassa.

Kuvat: Niina Siljander​